Marisukat

Jossain Facebookin ryhmässä taisin nähdä ensimmäistä kertaa neulotut Marimekko-sukat, tai Marisukat. Kuka niitä nyt miksikin haluaa kutsua. Nämähän oli siis ihan pakko toteuttaa! Ja taas päädyin tekemään (viha-rakkaus) kirjoneule-polvisukkia. Turnausväsymys tiedossa....

Ensinnäkin piti pohtia mitä kuvioita haluaisin mukaan ja toiseksi tietysti päättää värit. Tuolloin minulla oli jokin hetken hairahdus keltaiseen väriin, josta en yleensä pidä. No, melkein mikä tahansa väri menee hienosti noiden perusvärien: mustan, valkoisen ja harmaan kanssa. Tärkeintä oli löytää sopivan kirkas keltainen. Halusin tehdä 7-veikkavahvuisesta langasta (silkasta tottumuksesta. Nykyään en tekisi enää kirjoneuleita niin paksusta langasta, mutta tuosta on aikaa), mutta sieltä ei sopivaa keltaista löytynyt. Lopulta passeli lanka löytyi Lankamaailmasta, joka onneksi sijaitsee tuossa suht lähellä. Lanka oli merkiltään Oiva ja siitä löytyi ihanan kirkas keltainen sävy. Nyt en kuollaksenikaan muista, olivatko muut langat Oivaa vai Seiskaveikkaa, koska tästäkin on aikaa jo muutama vuosi.

Kuvioita valkkasin netistä. Selkeää oli, etten halunnut Unikkoa, koska sitä tuli yhteen aikaan joka tuutista niin paljon. Minun Marisukkiini valikoitui perusraidan lisäksi Räsymattoa, Muijaa, Kaivoa ja Lokkia. Sukkien alun, tarkennettuna valepalmikkoresorista Räsymatto-kuvioon saakka, tein Jonmarien ohjeella. Siitä eteenpäin sovelsin itse. Ja sitä soveltamista kyllä sai tehdä ihan olan takaa. Kuvioiden kohdistaminen ja silmukkamäärien laskeminen pohjekavennuksissa ei ollut helppoa. Muutamaan otteeseen sain purkaa, ennen kuin löytyi sopiva kohdistus. Edelleenkään en ole täysin tyytyväinen joihinkin kuvioihin, mutta pitäähän oman kädenjäljen näkyä. Resori olisi voinut olla lyhyempi, sillä itse en omaa kovin pitkiä sääriä tällä huimalla 161cm pituudellani. Valepalmikkoa oli kuitenkin kiva tehdä ja tässä vaiheessa sekin oli minulle uusi tuttavuus perinteisen resorin tilalle.

No, kaiken kaikkiaan näistä tuli kyllä oikein kivat!

Lanka: Oiva / 7-veljestä
Puikot: 3,5

Kirjoneulesukat

Minulla on selvästi viha-rakkaus-suhde kirjoneulesukkiin. Etenkin polvipituisiin. Jotenkin jännästi sitä saa aina jostain hyvän idean, että nyt pitää tehdä tuollaiset ja kesken kaiken iskee turnausväsymys. Puhumattakaan jos tekee yhden sukan kerrallaan, koska onhan sanomattakin selvää, että sukkia pitäisi tehdä aina molempia saman aikaisesti.

Ihan ensimmäiset kirjoneulesukkani tein jokunen vuosi sitten mustasta ja sateenkaarenvärisestä Seiskaveikasta. Yleisesti ottaen en ole mitenkään kovin "värikäs" tai väreistä innostunut ihminen, mutta mustan mukana menee vaikka minkälaiset ilotulitusvärit. Kontrasti on herkullinen.

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, joskin resorin olisi voinut neuloa vaikkapa vähän pienemmillä puikoilla tai vähemmällä silmukkamäärällä. Näin sukka saattaisi pysyä paremmin jalassa ylhäällä.

Ohjetta minulla ei näihin ole, vaan tein omasta päästä ja soveltaen matkan varrella. Myös kavennukset tein omaa pohjetta mukaellen.

Lanka: 7 veljestä musta ja sateenkaari (raitalanka)

Puikot: 3,5

Norsu-vaunulelu

Lupailin kirjoitusta myös vaunulelusta, joten tässä sitä sitten tulee. Raskaana ollessani minulle oli alusta asti selvää, että haluan ehdottomasti tehdä vaunuihin sellaisen perinteisen vaakasuorassa roikkuvan lelun. Netissä pyöri paljon elefanttiaiheisia ja raskausaikana kun tuli muutenkin hurahdettua jostain syystä kaikkiin norsuaiheisiin, ei ollut vaikea päätös tämäkään.

Langoiksi valikoituivat samat mitkä vauvanpeitossakin, eli puuvilla-bambu (50-50) valkoisena, vaaleanharmaana ja minttuna. Ohjeita löytyi netistä kiitettävästi, joten tuumasta toimeen. Alkuhan on aina hankalaa, niin tässäkin. En ollut aiemmin juurikaan virkannut tasona, joten sikäli uutta tämäkin. Ensimmäinen norsu oli kyllä jotain aivan muuta ja kovasti nauratti, kun huomasin virheeni vasta viimeisen kierroksen jälkeen. Mut onhan tuo nyt symppis, eikö! :) Tälle voisi jo melkein tehdä parin, yhdistää ja täyttää.

Kyllä se oikeakin muoto sieltä tuli toisella yrittämällä. Haastavinta oli lopulta saada kaikki norsut saman kokoisiksi. Langoista harmaa kun oli eri merkkistä ja hieman ohuempaa, jouduin tekemään useamman kappaleen ja virkkasin lopulta harmaan puoli kokoa suuremmalla koukulla. 

Kutakin väriä tein kaksi kappaletta ja yhdistin kappaleet neulomalla ne yhteen nurjalta puolelta. Täyttöaukko piti muistaa jättää pumpulia varten. Itse taisin laittaa näihin täytteen Ikean halpistyynystä. Korvat virkkasin ja neuloin ne kiinni ennen yhdistämistä.

Sitten oli askartelun vuoro. Tarvittiin tarpeeksi suurella silmällä varustettu päättelyneula, joka sitten sopivasta kohtaa narun kanssa norsun selkää pitkin läpi ja väliin helmiä. Käytin naruna valkoista satiininauhaa ja koristeina elintarvikelaatuisia silikonihelmiä, jotka eivät sisällä PBA:ta, PVC:tä tai ftalaatteja, eli ovat turvallisia vauvalle. Nauhan ja helmet tilasin nettikauppa Pikkumurusta. Harmaat renkaat, joilla kiinnitys tapahtuu vaunukoppaan, ostin vauvatarvikekaupasta. Ne ovat Done By Deer -merkkiset ja ovat kyllä olleet erittäin kestävät käytössä! Näitä kun on tullut (toista puolta ainakin) päivittäin irrotettua ja kiinnitettyä, jotta saa vauvan helpommin vaunukoppaan ja pois. Solmujen tulee olla kestävät, jotta ne ovat varmasti turvalliset käytössä. Itse käytin Palomar-solmua, joka on kalastajien suosima, taatusti pitävä. Alkuun jätin nauhaa paljon ylimääräistä, kun ajattelin että ylijäävä häntä voisi pysyä reunahelmien sisällä. No, eihän se pysynyt, kun koko systeemi kuitenkin liikkuu käytössä edestakaisin. Lopulta katkaisin ylimääräiset nauhahännät. Palomar-solmun kun pitäisi pitää joka tapauksessa, mikäli se on oikein solmittu.

Kiva siitä tuli ja tämä on ollut käytössä ihan alusta asti vaunukopassa, kunnes siirryttiin rattaisiin pojan ollessa n. 8kk. Ratasosaan en tätä enää viitsinyt laittaa. Poika kyllä tykkäsi tätä hipelöidä ja käsillä heilutella, varsinkin päikkäreiltä herättyään.

Suosittelen kokeilemaan! Helppo ja mukava tehdä. :)