Marisukat

Jossain Facebookin ryhmässä taisin nähdä ensimmäistä kertaa neulotut Marimekko-sukat, tai Marisukat. Kuka niitä nyt miksikin haluaa kutsua. Nämähän oli siis ihan pakko toteuttaa! Ja taas päädyin tekemään (viha-rakkaus) kirjoneule-polvisukkia. Turnausväsymys tiedossa....

Ensinnäkin piti pohtia mitä kuvioita haluaisin mukaan ja toiseksi tietysti päättää värit. Tuolloin minulla oli jokin hetken hairahdus keltaiseen väriin, josta en yleensä pidä. No, melkein mikä tahansa väri menee hienosti noiden perusvärien: mustan, valkoisen ja harmaan kanssa. Tärkeintä oli löytää sopivan kirkas keltainen. Halusin tehdä 7-veikkavahvuisesta langasta (silkasta tottumuksesta. Nykyään en tekisi enää kirjoneuleita niin paksusta langasta, mutta tuosta on aikaa), mutta sieltä ei sopivaa keltaista löytynyt. Lopulta passeli lanka löytyi Lankamaailmasta, joka onneksi sijaitsee tuossa suht lähellä. Lanka oli merkiltään Oiva ja siitä löytyi ihanan kirkas keltainen sävy. Nyt en kuollaksenikaan muista, olivatko muut langat Oivaa vai Seiskaveikkaa, koska tästäkin on aikaa jo muutama vuosi.

Kuvioita valkkasin netistä. Selkeää oli, etten halunnut Unikkoa, koska sitä tuli yhteen aikaan joka tuutista niin paljon. Minun Marisukkiini valikoitui perusraidan lisäksi Räsymattoa, Muijaa, Kaivoa ja Lokkia. Sukkien alun, tarkennettuna valepalmikkoresorista Räsymatto-kuvioon saakka, tein Jonmarien ohjeella. Siitä eteenpäin sovelsin itse. Ja sitä soveltamista kyllä sai tehdä ihan olan takaa. Kuvioiden kohdistaminen ja silmukkamäärien laskeminen pohjekavennuksissa ei ollut helppoa. Muutamaan otteeseen sain purkaa, ennen kuin löytyi sopiva kohdistus. Edelleenkään en ole täysin tyytyväinen joihinkin kuvioihin, mutta pitäähän oman kädenjäljen näkyä. Resori olisi voinut olla lyhyempi, sillä itse en omaa kovin pitkiä sääriä tällä huimalla 161cm pituudellani. Valepalmikkoa oli kuitenkin kiva tehdä ja tässä vaiheessa sekin oli minulle uusi tuttavuus perinteisen resorin tilalle.

No, kaiken kaikkiaan näistä tuli kyllä oikein kivat!

Lanka: Oiva / 7-veljestä
Puikot: 3,5

Kirjoneulesukat

Minulla on selvästi viha-rakkaus-suhde kirjoneulesukkiin. Etenkin polvipituisiin. Jotenkin jännästi sitä saa aina jostain hyvän idean, että nyt pitää tehdä tuollaiset ja kesken kaiken iskee turnausväsymys. Puhumattakaan jos tekee yhden sukan kerrallaan, koska onhan sanomattakin selvää, että sukkia pitäisi tehdä aina molempia saman aikaisesti.

Ihan ensimmäiset kirjoneulesukkani tein jokunen vuosi sitten mustasta ja sateenkaarenvärisestä Seiskaveikasta. Yleisesti ottaen en ole mitenkään kovin "värikäs" tai väreistä innostunut ihminen, mutta mustan mukana menee vaikka minkälaiset ilotulitusvärit. Kontrasti on herkullinen.

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, joskin resorin olisi voinut neuloa vaikkapa vähän pienemmillä puikoilla tai vähemmällä silmukkamäärällä. Näin sukka saattaisi pysyä paremmin jalassa ylhäällä.

Ohjetta minulla ei näihin ole, vaan tein omasta päästä ja soveltaen matkan varrella. Myös kavennukset tein omaa pohjetta mukaellen.

Lanka: 7 veljestä musta ja sateenkaari (raitalanka)

Puikot: 3,5

Norsu-vaunulelu

Lupailin kirjoitusta myös vaunulelusta, joten tässä sitä sitten tulee. Raskaana ollessani minulle oli alusta asti selvää, että haluan ehdottomasti tehdä vaunuihin sellaisen perinteisen vaakasuorassa roikkuvan lelun. Netissä pyöri paljon elefanttiaiheisia ja raskausaikana kun tuli muutenkin hurahdettua jostain syystä kaikkiin norsuaiheisiin, ei ollut vaikea päätös tämäkään.

Langoiksi valikoituivat samat mitkä vauvanpeitossakin, eli puuvilla-bambu (50-50) valkoisena, vaaleanharmaana ja minttuna. Ohjeita löytyi netistä kiitettävästi, joten tuumasta toimeen. Alkuhan on aina hankalaa, niin tässäkin. En ollut aiemmin juurikaan virkannut tasona, joten sikäli uutta tämäkin. Ensimmäinen norsu oli kyllä jotain aivan muuta ja kovasti nauratti, kun huomasin virheeni vasta viimeisen kierroksen jälkeen. Mut onhan tuo nyt symppis, eikö! :) Tälle voisi jo melkein tehdä parin, yhdistää ja täyttää.

Kyllä se oikeakin muoto sieltä tuli toisella yrittämällä. Haastavinta oli lopulta saada kaikki norsut saman kokoisiksi. Langoista harmaa kun oli eri merkkistä ja hieman ohuempaa, jouduin tekemään useamman kappaleen ja virkkasin lopulta harmaan puoli kokoa suuremmalla koukulla. 

Kutakin väriä tein kaksi kappaletta ja yhdistin kappaleet neulomalla ne yhteen nurjalta puolelta. Täyttöaukko piti muistaa jättää pumpulia varten. Itse taisin laittaa näihin täytteen Ikean halpistyynystä. Korvat virkkasin ja neuloin ne kiinni ennen yhdistämistä.

Sitten oli askartelun vuoro. Tarvittiin tarpeeksi suurella silmällä varustettu päättelyneula, joka sitten sopivasta kohtaa narun kanssa norsun selkää pitkin läpi ja väliin helmiä. Käytin naruna valkoista satiininauhaa ja koristeina elintarvikelaatuisia silikonihelmiä, jotka eivät sisällä PBA:ta, PVC:tä tai ftalaatteja, eli ovat turvallisia vauvalle. Nauhan ja helmet tilasin nettikauppa Pikkumurusta. Harmaat renkaat, joilla kiinnitys tapahtuu vaunukoppaan, ostin vauvatarvikekaupasta. Ne ovat Done By Deer -merkkiset ja ovat kyllä olleet erittäin kestävät käytössä! Näitä kun on tullut (toista puolta ainakin) päivittäin irrotettua ja kiinnitettyä, jotta saa vauvan helpommin vaunukoppaan ja pois. Solmujen tulee olla kestävät, jotta ne ovat varmasti turvalliset käytössä. Itse käytin Palomar-solmua, joka on kalastajien suosima, taatusti pitävä. Alkuun jätin nauhaa paljon ylimääräistä, kun ajattelin että ylijäävä häntä voisi pysyä reunahelmien sisällä. No, eihän se pysynyt, kun koko systeemi kuitenkin liikkuu käytössä edestakaisin. Lopulta katkaisin ylimääräiset nauhahännät. Palomar-solmun kun pitäisi pitää joka tapauksessa, mikäli se on oikein solmittu.

Kiva siitä tuli ja tämä on ollut käytössä ihan alusta asti vaunukopassa, kunnes siirryttiin rattaisiin pojan ollessa n. 8kk. Ratasosaan en tätä enää viitsinyt laittaa. Poika kyllä tykkäsi tätä hipelöidä ja käsillä heilutella, varsinkin päikkäreiltä herättyään.

Suosittelen kokeilemaan! Helppo ja mukava tehdä. :)

Virkattu vauvanpeitto Pajuneliöistä

Tämän vauvanpeittoprojektin aloitin jo raskausaikana. Silloin alkuun oli niin vahva "tyttöfiilis", että aloitin palojen virkkaamisen hempeillä vaaleanpunaisen, harmaan ja valkoisen sävyillä. No, pojaksi hän varmistui lopulta rakenneultrassa, joten tehdyt tyttöpeiton palaset lykkäsin keskeneräisten projektien laatikkoon ja aloitin uudet palat vaihtaen vaaleanpunaisen hempeään minttuun. Samalla vaihdoin langan merinovillasta bambu-puuvillaan. Meille kun oli kevätvauva tulossa, arvelin että bambu-puuvilla olisi käytännöllisempi lämpimillä keleillä. Olin myös kuullut paljon hyvää bambu-langasta, esimerkiksi ystäväni kehui kovasti omaa lahjaksi saamaansa vauvapeittoa, joka bambukuituisena oli sen verran "painavaa", että rauhoitti lasta nukkumaan.

No, luulin löytäneeni sopivat langat Adlibrikselta, kunnes sain ne käteeni ja virkkasin ensimmäisen palan. Harmaa ei näyttänyt harmaalta, vaan oli selvästi beige, jopa rusehtava. Siispä metsästämään sopivaa harmaata. Ei ollut helppoa! Kolusin ensin marketit ja sitten Lankamaailman. Ei sopivaa löytynyt. Jos olikin hyvä väri, ei langan paksuus tai materiaali natsannut. Pari kerää ostin testiksi, kunnes lopulta löysin Adlibrikselta hyvän sävyn eri merkiltä.

Tästä kuvasta huomaa eron noissa harmaan sävyissä. Yläpuolella ja neliössä käytetty Adlibriksen Bamboo-cottonista sävy "Light grey", joka kyllä omaan silmiin oli kovin rusehtava. Sopiihan nuokin sävyt yhteen, mutta ei ollut sitä mitä itse halusin.

Tässä näkee myös värieron.

Tässä lopulliset lankavalinnat.

Pajuneliöön ei löytynyt netistä ohjetta, vaan ainoastaan jonkinlainen mukaelma alkuperäisestä. Halusin käyttää kuitenkin sitä alkuperäistä ohjetta, joka löytyi Jan Eatonin kirjasta "200 virkattua ruutua". Melko nopeasti alkoi jo tekovaiheet muistaa ulkoa. Tein kaikkiaan 30 palaa, jotka virkkasin yhteen kiinteillä silmukoilla. Ulkoreunaan ajattelin aluksi tehdä vielä jonkinlaisen pitsireunan, mutta päädyin lopulta yksinkertaiseen malliin kiinteitä silmukoita ja loppuun piilosilmukkakerros.

Tämän projektin kautta kävi taas selväksi, ettei virkkaaminen ole ihan niin "mun juttu", eikä varsinkaan tällaiset isommat, samaa toistavat projektit. Neliöitä virkkasin sekä raskaana ollessa, synnärillä, että vauvan päiväuniaikaan. Ei siis tullut valmiiksi ennen vauvaa, mutta valmistui kuitenkin sopivasti loppukesän viileämmille illoille. Tykkään peitosta kovasti ja olen erityisen tyytyväinen värivalintoihini. Tein samoilla langoilla ja väreillä lopulta myös vaunulelun, josta teen erikseen oman kirjoituksen myöhemmin.

Langat: Adlibris Bamboo-cotton White ja Mint green, Viking garn Bambino Vaaleanharmaa

Koukku: 3

Äitienpäiväsukat

Aikaa on kulunut jo edellisestä tekstistä, hupsis! Erilaisia käsityö- ja askarteluprojekteja on ollut jos jonkinmoisia. Sukkia sukkien perään, mutta varsinkin vauvajuttuja on tullut tehtyä, sattuneesta syystä.

Nyt kun esikoinen on 7 kuukautta ja vähän päälle, saattaisi äidiltä löytyä taas aikaa päivittää blogiakin. Pojan päiväunihetket ovat parasta käsityöaikaa. Muutoin arki on sen verran hektistä, etten varmaan pysyisi kärryillä, millä rivillä olen milloinkin menossa esimerkiksi sukkia tehdessä.

Olen osallistunut jo useampaan sukka-kal -projektiin, mutta Taimitarhan Äitienpäiväsukat mallia 2019 ovat olleet tähän astisista rakkaimmat ja tärkeimmät. Miksikö? No, koska minusta tuli äiti äitienpäivän aattona 2019.

  

Aivan äitienpäiväksi eivät nämä sukat valmistuneet. Meillä oli muutto vielä huhtikuun lopussa, eikä siinä viimeisillään raskaana tahtonut olla oikein energiaa mihinkään muuhun muuttorulianssin lisäksi.

Neuloin sukkia myös synnärillä, sillä meidän poitsu ei meinannut käynnistämisestä huolimatta tupsahtaa tähän maailmaan ihan nopeasti. Käynnistäminen aloitettiin maanantaiaamusta ja jäbä syntyi vasta lauantaiaamuna. Oli siis kivasti aikaa räpeltää käsitöitä siinä supistusten välissä, heh...

Valmiit sukista tuli vasta kun poika oli 4 kuukauden ikäinen. Siitä lähtien ovat kuitenkin olleet lähes päivittäin jalassa.

Tykkään hirveästi Niina Laitisen malleista. Ohjeet ovat aina todella selkeitä ja sukista tulee lähes poikkeuksetta sopivat omiin 37/38 -koon jalkoihini.

Malli: Niina Laitisen Äitienpäiväsukat 2019

Lanka: Socki

Väri: Dusty pink A040

Puikot: KnitPro Cubics 3,5

Kalenterisukat

Kuinka moni teki joulukuussa Novitan joulukalenterisukkia? Itse innostuin näistä toden teolla. Aloitin hieman myöhässä ja tein aluksi vain toista sukkaa. Loppusuoralla aloitin myös toisen, jotta välttyisin ns. "yhden sukan syndroomalta".

Sukkia oli ihanan kamala tehdä! Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Itse en ollut aikaisemmin tehnyt pitsineulesukkia tai ylipäätään minkäänlaista kohoneuletta. Tämä oli siis todellinen haaste, mutta ehkä juuri siksi niin valtavan mielenkiintoista! Alkuun vähän pelkäsin, kun lueskelin Facebookin kalenterisukkien ryhmässä monenlaisia luovutusviestejä. Väistämättä aloin miettiä, onkohan järkevää jatkaa, jos jo niin moni on luovuttanut. Päätin pysyä sinnikkäästi mukana ja se kyllä kannatti.

Joitain kertoja jouduin purkamaan, kun ohjeet vilisivät silmissä ja silmukkamäärä oli lopulta aivan eri kuin mitä piti. Ensimmäistä sukkaa kutoessa tuli moneen otteeseen ilmoituksia, että ohjeessa oli ollut virhe (mm. pienempien nyppyjen sijainnissa). En viitsinyt purkaa, sillä sukat olivat tulossa itselleni.

Toisessa sukassa huomasin jossain puolivälissä parin luukun päästä, että olin tehnyt yhden mallikerran vahingossa kahteen kertaan. Silloin oli pakko purkaa, koska ensimmäinen sukka oli jo tehty yhdellä mallikerralla. "Marjakimpusta" tuli siis vahingossa pidempi, kuten kuvasta näkyy:

Tykkäsin tosi paljon tuosta ristiinvahvistetusta kantapäästä. En ollut sitä aiemmin kokeillut.

Näihin jäi totaalisesti koukkuun ja monet joulukoristeaskartelut jäivät odottamaan seuraavaa joulua. Niin paljon näihin meni lopulta aikaa.

Haluaisin kuitenkin jo seuraavan vastaavanlaisen projektin, oli tämä niin palkitsevaa ja tässä oppi paljon! Jos innostuitte tästä, niin ohje löytyy Novitan sivuilta nimellä Joulukalenterisukka 2017, tai suoraan tästä linkistä: https://www.novitaknits.com/fi/fi/joulukalenterisukka-2017

Lanka: 7 Veljestä valkoinen (011), puikot: 3,5

Joulukortteja

Taas on se aika vuodesta, kun pitäisi (olisi pitänyt jo) askarrella joulukortteja. Samalla kun olisi sata muutakin asiaa tehtävänä. Itselläni jäi tänä vuonna kortit harmillisesti tekemättä. Tein jo joulukuun alussa päätöksen, että ostan kortit kaupasta. Kirpaisee se sitten kuinka paljon hyvänsä tällaisen askartelusta nauttivan ihmisen sydäntä. Nyt oli pakko unohtaa kortit, sillä muissa käsitöissä on riittämiin puuhaa. Tälläkin hetkellä on useampi projekti kesken. Novitan kalenterisukka nyt päällimmäisenä. Lisäksi jättineulepeitto, parit paperinarukoristeet ja joidenkin sukkien päättelyt. Lisäksi kesällä vietettyjen häittemme kiitoskorttien askartelusta on niin vähän aikaa, ettei uusi laaja projekti tuottanut perinteistä innostusta.

Ajattelin laittaa tänne kuitenkin muutamia tekemiäni kortteja viime vuodelta.

Ihastuin näihin kissaleimasimiin, jotka jostain netistä joskus bongasin. Yrmeä kissa sopii hyvin tonttulakin ja sarkastiseksi muuttuvan tekstin kanssa. Nuo jouluvalot piirsin ja väritin kissan ympärille jälkikäteen vapaalla kädellä (idea tähän muistaakseni Pinterestistä). 

Kissaleimasin ja tonttulakki ovat kumpikin Katzelkraftin. Kissoja oli useampi samassa setissä ja tonttulakki on "asusteleimasinsetistä". Tonttulakin sijoittelu olikin oma hommansa, mutta onnistui muutaman testailun kautta. Lakki pitää leimata ensin, tehdä siitä sabluuna ja leimata kissa jälkikäteen tonttusabluunan kanssa. Näin eivät kissan korvat näy lakin läpi.

Tykkään noista Katzelkraftin leimasimista. Ainut miinus niissä on se, etteivät ne ole valmiiksi "Ez-Mounted". Tämä tarkoittaa sitä, että leimasin on kumia, joka pitää kiinnittää ensin erilliseen Ez-Mount -vaahtomuovilevyyn ja vasta sen jälkeen leimasin ottaa kiinni akryylipalikkaan, jonka avulla leimaaminen sitten tapahtuu. Vaahtomuovilevyn kiinnittäminen ja varsinkin ylimääräisten reunojen irti leikkaaminen onkin oma taiteenlajinsa. No, kaikkia ei tarvitse onneksi kerralla väkertää.

Leimamuste Stazonin musta. Väritys tehty Derwentin Inktenseillä ilman vettä.

Nautin suunnattomasti mustavalkoisten leimakuvien värittämisestä ja varjostusten tekemisestä. Siinä sielu lepää. Tosin joulukorteissa tämä "liukuhihnatyöskentely" vie nautinnosta oman pienen osansa.

Millaisista korteista te olette tänä vuonna innostuneet?